Ihmissuhdekoulukunta

Ihmissuhdekoulukunnalla kuvataan Yhdysvalloissa ja Isossa-Britannissa 1920-luvulla syntynyttä johtajien ja tutkijoiden joukkoa, jotka kokivat aikaisemman johtamisen tieteellisen suuntauksen (taylorismi) väheksyneen työntekijöitä ihmisinä.^[1] Ihmissuhdekoulukunnan syntyyn vaikutti vahvasti teollistuneissa Yhdysvalloissa pyrkimys parantaa teollisen työväen työoloja ja -etuuksia (esimerkiksi lomia, sairauslomia, työterveydenhuoltoa ja eläketurvaa). Vuonna 1929 sattunut pörssiromahdus ja senjälkeinen lama muokkasivat yhdysvaltalaisten käsitystä yhteiskunnan vastuusta ja valtiosta vaadittiin hyvinvoinnin varmistajaa. Ensimmäiset henkilöstöjohtajat palkattiinkin 1930-luvulla Yhdysvalloissa.

Edelleen toinen maailmansota vahvisti yhteishenkeä amerikkalaisissa yrityksissä. Sodan jälkeen amerikkalaiset yritykset menestyivät kansainvälisillä markkinoilla ja kasvoivat voimakkaasti. Yritysten nopea kasvu loi vaatimuksia työntekijöiden viihtyvyydelle ja sitoutumiselle yritykseen. Tämä kiihdytti entisestään ihmissuhdekoulukunnan oppien omaksumista Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa.

Nykyaikainen henkilöstöjohtaminen perustuu paljon ihmissuhdekoulukunnan kehittämiin teorioihin ja menetelmiin.

1. ↑ Seeck, Hannele: Johtamisopit Suomessa: taylorismista innovaatioteorioihin. Gaudeamus Helsinki University Press, 2008. ISBN 978-952-495-066-4.